Kiitos kaikille äänestäjilleni! Vaalituloksen julkaisun myötä voin todeta, että sain joka Etelä-Savon kunnasta ääniä. Eteläisimpänä kuntana Pertunmaalta ja pohjoisimpana kuntana Heivävedeltä. Äänimääräni 795 oli mielestäni kohtalainen saavutus ensikertalaisena näissä olosuhteissa. Etelä-Savossa oli 94 eduskuntavaaliehdokasta ja minut  "rankattiin" kansanäänestyksessä sijalle 28. Ohitin äänimäärälläni jopa kokeneita konkareitakin Panos -tuotos suhde oli mielestäni kohdallaan :). Vaalirahoitukseni ennakkoilmoitus on nähtävillä julkisesti www.puoluerahoitusvalvonta.fi -sivuilla. Kokemuksena ehdokkuus oli todella antoisa ja paljon näkökulmia avartava.

Kiitos myös tukijoukoilleni monenlaisesta avusta ja sparrauksesta turneen aikana! Oli mahtavaa tehdä yhteistyötä kanssanne. Osan kanssa yhteistyö jatkuu vaaleista huolimatta.

Vanhustenpalvelulakia vaaditaan usean puolueen taholta. Kristillisdemokraatit ovat ilmoittaneet, että se on heille kynnyskysymys hallitusohjelmaa laadittaessa. Kokoomuslainen ministeri Risikko pitää sitä välttämättömänä lakina vanhusväestön palveluiden turvaajana. Kukaan vaan ei muista kertoa, että lakiin kirjattavat henkilöstömitoitukset hoidettavaa asiakasta kohti ovat se oleellisen sisältö asia. Tähän asti vanhuspalveluiden järjestämistä ovat ohjanneet suositukset, jotka eivät ota kantaa potilaalle annettavan hoidon määrään tai laatuun. Moniongelmaiset, vaikeahoitoiset ja muistamattomat potilaat tarvitsevat enemmän aikaa perushoidossa ja erikoishoidossa kuin keskivertopotilaat. Hoidon laatua ja potilasturvallisuutta ei voi taata, jos ei ole riittävästi aikaa ja  henkilöstöä toteuttamassa hoitoa. Henkilöstömitoitukset lain pykälinä tarkoittavat kunnille lisäresursointia ja valtionosuuksien lisäämistä kuntien velvoitteiden kasvaessa. Muistaahan kokoomuslaiset ministerit tämän sitten, kun valtion budjettia ovat valmistelemassa? Karvas muistikuva huonosta muistista oli tämä vaalilupaus matalapalkkaisille, naisvaltaisille aloille  palkankorotuksista  keväällä 2007. Huonomuistisuus todentui syksyllä 2007, kun Tehyn työtaistelun uhka oli kiihkeimmillään. Silloin valtioneuvosto valmisteli poikkeuslakia, jolla työtaistelu olisi keskeytetty. Kiitoksena suomalaiselle korkeatasoiselle, koulutetulle hoitohenkilöstölle tehdystä työstä!

Viime aikoina olen kieli keskellä suuta ajanut useita satoja kilometrejä pitkin kelirikkoisia teitä. Ihailen niitä kuorma-automiehiä,  jotka noutavat puut ja maidot tiloilta ja jakelevat tavarat talouksiin. Ihailen myös niitä postinjakajia, jotka toimittavat postia teiden upottaessa auton alla. Kotipalvelun ja kotisairaanhoidon naisetkin ne kurvailevat sairaiden ja vanhusten luokse keli kuin keli. Taksi- autoilijat ja reitti bussit noutavat koululaiset kouluihin minuuttiaikatauluilla. Varsinaisia sankareita ovatkin vasta he, jotka asuvat siellä huonokuntoisten, roudan rikkomien teiden päässä ja varsilla kaukana peruspalveluista ja kaupoista. Hiekkatiet ovat alkaneet jo kuohumaan ja upottamaan. Heille ja meille tämä on normaalia, joskin verenpainetta nostattavaa arkea. Ja varsinkin silloin, jos sattuu autojen särkymisiä ja liikennevahinkoja.

Lehdissä kirjoitetaan useasti kestävyysvajeesta yleisellä tasolla. Monestikaan ei analysoida niitä syitä mistä vaje syntyy tai mistä se on seurausta. Viikoittain luen paikallislehdestäkin kolareista, pahoinpitelyistä, humalassa  ajamisesta, käräjäoikeuksien tuomioista liittyen päihteisiin ja henkirikoksiin. Lauantain 26.3.11 (IS) kirjoitus ”Ruorijuopon promilleraja esitys harmittaa poliisia” on karua luettavaa miten alkoholin käyttö ja veneily eivät sovi yhteen. Varmasti harmittaa poliisia, mutta niin harmittaa myös sairaankuljettajia, terveydenhuollon ja sosiaalipalveluiden henkilöstöäkin.

OKL:n olemassaolosta ja tulevaisuuden uhkakuvista on kirjoiteltu Itä-Savon palstoilla. Viittaan Itä-Suomen yliopiston rehtorin Perttu Vartiaisen toteamukseen (IS 2.2.), että OKL:n ”tulevaisuus on kiinni hallituksen linjauksista” Opetusministeriön kartoitusta myös asian suhteen odotellaan. OKL:n tulevaisuus kytkeytyy tiukasti myös taloudellisiin reunaehtoihin.

Helsingin Sanomien 18.5.2010 mukaan yliopistojen määrä on vähentynyt yhdistämisten myötä 16:een. Tavoitteeksi vuonna 2008 asetettiin, että yliopistot ovat vähintään kolmentuhannen kokopäiväopiskelijan yhteisöjä. Samaisessa uutisessa ammattikorkeakoulujen määrä haluttiin pudottaa 25:sta enintään 18:aan. Jotta yksiköt vahvistuisivat, niiden tulisi olla vähintään kahden ja puolentuhannen opiskelijan yhteisöjä.